VEDENPAISUMUS VAI JÄÄKAUSI ?

8. Suuren katastrofin todistuskappaleita kaikkialla !

Samanlaisia löytöjä kuin Siperiassa on tehty kaikkialla maailmassa: Euroopassa, Aasiassa, Pohjois-ja Etela-Amerikassa, Austraaliassa ja Uudessa-Seelannissa. Luukasoja on löydetty myös korkeimmilta paikoilta, mikä kertoo sitä olettamusta vastaan, että vedenpaisumus oli ollut vain paikallinen. Esimerkiksi Siperiassa löydettyjen mammuttien syväjäätyminen on täytynyt tapahtua todisteiden mukaan hetkessä. Kasvillisuuden ja olosuhteiden on täytynyt olla ennen suurta katastrofia erittäin suotuisat. Suurten trooppisten imettäväisten olisi aivan mahdotonta saada ravintoa nykyisessä Pohjois-Siperiassa. Tästä sanoo Howorth: "Ne eivät voineet syödä ruohoa maan pinnalta niinkuin härät. Ne elivät puitten lehdillä ja pienillä oksilla ja mehukkailla ruoilla ja pitkällä heinällä." Jotkut ovat ajatelleet että eläimet ovat siirtyneet pohjoiseen, mutta Howorth huomauttaa tähän, että "Me emme voi uskoa puiden tekevän siten." Mammuttien kanssa ovat hautautuneet ne komeat metsät, jotka kerran ympäröivät niitä. Helsingin Sanomat julkaisi 1971 seuraavan pikku-uutisen: "Moskova (STT). Kokonainen mammuttien hautausmaa, muisto jostakin esihistoriallisesta murhenäytelmästä, on löydetty Siperian jäiseltä tundralta Bjorjoljoh-joen varrelta Jakurtista, ilmoittaa neuvostoliittolainen uutistoimisto Tass. Leningradilaiset tiedemiehet ovat kaivaneet esiin niin paljon luita ja muita jäännöksiä, että useita kokonaisia mammutin luurankoja voidaan koota. Jäännösten joukossa on pitkiä punertavia karvatupsuja. Merkittävin muisto mammuteista on kuitenkin syntymättömän mammutin sikiön jäännös. Tutkimusretkikunnan johtaja Nikolai Vereshtshagin uskoo, että löytyneet mammutit kuuluivat useiden satojen mammuttien laumaan, joka joutui luonnonkatastrofin uhriksi. Ne hukkuivat mahdollisesti äkilliseen vesi-ja liejutulvaan."

Geologi W.B.Galloway kertoo kirjassaan "The Testimony of Science to the Deluge" samantyyppisistä havainnoista Alaskassa, joista jo aikaisemmin olemme lukeneet, mutta jotka kiinnostavat varmaan meitä kaikkia, ja siksi lainaan häntä vielä: "Näiden yhteydessä on myös pitkiä ja korkeita hiekka-ja soraharjuja, joihin on sekoittunut siirtolohkareita, kiviä ja nilviäisten kuoria ja jotka ulottuvat pohjoisesta etelään melkein yhdensuuntaisissa jonoissa, kun taas laajoilla alueilla, sekä kukkuloilla että syvissä laaksoissa, on joskus kolmenkymmenen metrin syvyyteen saakka ja syvemmällekin paljon savea, johon on läpeensä sekaantunut kulmikkaita kiviä ja lohkareita, jotka ovat osittain pyöristyneet tai tylsyneet kulmistaan ja särmistään ja ovat toisinaan raappiintuneita tai juomuisia eivätkä ollenkaan kerrostuneita, vaan ovat joutuneet sotkuiseen sekasortoon, mikä on johtunut ikäänkuin jonkun määräämättömän voiman tavattomasta sysäyksestä ja sekoituksesta kuten luumut joutuvat hajalleen vanukkaassa. Ja tämä kerrostuma sisältää runsaasti eläinten ja kasvien jäänteitä, elefanttien, sarvikuonojen, virtahepojen, leijonien, tiikerien, karhujen, hirvien ja muiden lämpimän ja leudon ilmaston asujainten, myös mursujen eliöjäänteitä, sekoittuneena joskus kevyemmiltä osiltaan pohjoisesta ajelehtineisiin nilviäisten kuoriin ... ja nämä eläimet jotka suurelta osaltaan kuuluvat nykyään sukupuuttoon kuolleisiin lajeihin ja muunnelmiin, näyttävät kaikki hävinneen nopeasti, yhtäkkiä, todennäköisesti saman syyn vaikutuksesta, joka on peittänyt maan suunnattomalla ja mukaansatempaavalla lietekerrostumalla, joka on yhäkin niiden peitteenä." Samassa kirjassa W.B.Galloway lainaa kuuluisan tutkijan Cuvierin sanoja, jotka saattavat suuresti hämmästyttää meitä. Näin hän kirjoittaa: "Huolellisesti tutkimalla sitä, mitä on tapahtunut maapallon pinnalla sen jälkeen kun se joutui kuiville viimeisen kerran ja kun sen mantereet ovat asettuneet nykyiseen muotoonsa ainakin sellaisissa osissa, jotka ovat kohonneet jonkun verran valtamerten pinnan yläpuolelle, voidaan selvästi nähdä, että viimeinen mullistus ja niin ollen olemassa olevien yhteiskuntien perustaminen ei voi olla tapahtunut hyvin kaukaisessa menneisyydessä. Tämä tulos on eräs rationaalisen eläintieteen parhaimmin varmistetuista, mutta vähiten huomioon otetuista; ja se on sitäkin arvokkaampi, koska se yhdistää luonnon ja yhteiskunnallisen historian yhdeksi keskeytymättomäksi sarjaksi." Kun hän on pannut merkille monissa ilmenevät perimätietojen todistukset samoin kuin Ensimmäisessä Mooseksen Kirjassa olevan kertomuksen, niin hän sanoo loppuhuomautuksissaan: "Minä olen siis sitä mieltä, samoin kuin M.Deluc ja M.Dolomieu, että jos geologia vahvistaa huolellisesti jonkin tapahtuman, niin juuri sen, että maapallomme kuori on joutunut suuren ja äkillisen mullistuksen alaiseksi, jonka aikaa ei voida asettaa paljon kauemmaksi taaksepäin kuin viisi- tai kuusituhatta vuotta."

Tämä Uolevi Ahon kirjoitus on
aiemmin julkaistu eräässä kaupunki-
lehdessä syksyllä 1987. Sen eri osat
on lueteltu taulukossa oikealla
katastrofi siperiassa

1: Mikä aiheutti jääkaudet ?
2: Ensimmäinen suuri kysymys !
3: Teoria ja löydöt ristiriidassa !
4: Toinen suuri kysymys !

5: Kävelevien jäämassojen ongelma.
6: Liian kallista valaanpaistia !
7: Olivatko eläimet tukehtuneet ?
8: Suuren katastrofin todistuskappaleita kaikkialla.

Etusivu
Täytekakku
Miksi pahaa
Kaikkivoipa
Tapahtui Toukokuussa
Minä itkin
Elämän tarkoitus
Elämä Jeesukselle
Armo
Ivan Panin
Jumalallinen
Ilmiöitä
Sukuluettelo
Syntymä
Sinetti
Kätketyt Sanat
Vedenpaisumus
Nooan Arkki
Arkin mitat
Arkkia katsomassa
Suuri Kala